Sälliturientti

Näin kirjoitusten ollessa aivan nurkan takana, rupeaa tälläisen keski-vanhan aktiivisällin polvet todellakin tutisemaan. Se mitä tulevaisuudessa tekee on vielä kysymysmerkki ja varsinkin se, että voiko ylipäätään jatkaa sälleissä jos elämä viekin vehreämmille laitumille tai Jyväskylään. Onko minun tulevaisuudessa aikaa harrastaa tällaista nuorisoteatteria? Varsinkin nyt kun olisi tarkoitus lähteä bussilla sälleihin rupeaa kyseenalaistamaan, että onko tähän nyt ollenkaan aikaa taikka jaksamista.

Vastahan sen tajuaa kun vanhaan kunnon 207-luokkaan tai vanhaan saliin ahtautuu, että tämän takia tätä koko hommaa tekee. Tämän takia tiistai-illat täällä aina käytetään. Tottakai mieluummin pyörin lattialla hikisten miesten kanssa kun makaan sängyllä ja luen Svenska Grammatik. Sällit jos mitään, vie ajatukset muualle arjen askareista ja murheista.

Vaikka mihin maailma minua viekin niin sällit aivan varmasti pysyy sisälläni (siis sydämessä). Toivottavasti tulevaisuus vie minut edelleen Tampereelle niin voin olla uusien Sällien sekä setä Siimeksen riesana vielä vuosia…